Loppuelämän matka.

Oon tämän viikon alussa pysähtynyt pohtimaan sitä minkälaisen matkan oon ihmisenä käynyt tässä vuoden aikana ja tullut siihen tulokseen että matka on ollut pitkä, välillä kovin kivinenkin mutta tällähetkellä tuntuu että näiden 10kkden aikana olen löytänyt vasta itseni, tullut lähemmäs sitä mitä olen ehkä aina halunnutkin olla mutta en ole uskaltanut jne.

Eilen treenin jälkeen pamahti naamalle että hitto, vuosi sitten alotin käymään salilla ensimmäistä kertaa elämässäni, hävetti helkutisti kun ei osannut mitään ja tuntui että kaikki tuijottaa (muilla ei olekaan muuta tekemistä salilla), luin blogeja, forumeita, lehtiä ja kaikkee mistä sain uutta oppia ja kasvatettua hieman sitä mun sali-itsetuntoa. Viime Tammikuussa osallistuin sitten Optimal Performancen MM-valmennukseen ja ilman tätä firmaa ja upeeta valmentajaani Sannaa en ois tässä pisteessä missä nyt. Oisin luovuttanu aikasemmin, oisin keksiny tekosyitä ym.

Koska puoli vuotta mun kehittymistä tarkkailtiin se loi helkutinmoisia paineita ja henkisellä puolella sitä että hitto määhän näytän että musta on tähän! Pelkäsin mitä käy kun valmennus Heinäkuussa loppui, mutta hyvin kävi! Treeni-into säilyi, ja sitä on ehkä jopa enemmänkin.

Mä sain vuosi sitten yhden leuan, mun kyykkymaksimi oli viime helmikuussa 35kg x 1. Mun penkki oli 30kg x1. Mulla oli kropassa rasvaa 24,5%. Mä en tuntenut olooni mukavaks. Mulla ei ollut oikein mitään harrastusta. Söin karkkia miltei joka päivä. Kävin ulkona syömässä hampurilaista, pitsaa ym todella usein. En harrastanut liikuntaa miltei ollenkaan. Join keskimäärin 2krt/kkdessa. Mä olin onneton.

Nyt kun kirjotan näitä ylös niin tajuan miten pitkän matkan oon jo nyt käyny, vaikka tää matka kestääkin lopun elämää. Oon vuodessa laittanu mun perus arjenkin ihan päinvastoin mitä se oli aikasemmin. Oon ymmärtäny unen laadun ja määrän tärkeyden. Osaan syödä oikein ja oikeita asioita. Saan 10 leukaa. Penkkimaksimi on 40kg x 1, ja kyykkymaksimi varmaan jonkun. 60kg. Mä oon onnellinen. En oo potenut krapulaa yli vuoteen. Oon viimeksi ollut humalassa vuosi sitten. Voin helkkarin hyvin ja oon helkkarin onnellinen.

Ilman salisaavutuksia ja kropan muuttumistakin voisin olla todellatodella ylpeä ja iloinen itsestäni, ne tuo vaan kivaa lisäplussaa. ;>

Tehkää tekin ihanat asioita mitkä tekee teidät onnelliseksi! Ei sillä mitä muut sano ole väliä, eikä niistä pidä välittää! <3 nbsp="" p="">
Ihanan sateista tiistaita kaikille, ollaan kiitollisia siitä mitä meillä on!

Pus.